"Tunnet kymmeniä, ellet satoja ihmisiä ja niistä huonoiten tunnet itsesi."

Karmeaa mutta totta, olen huomannut sen nyt viime aikoina. Kun on nuori, monilla on tarve erottua massasta, olla jotakin mieleenpainuvaa ja persoonallista. Toisilla taas on halu upota siihen massaan, painua näkymättömiin omaan rauhaan. Sitten on niitä ihmisiä siltä väliltä. Välitilasta, paikasta jonne minä kuulun. Mutta yhtä kaikki nuoruudessa sitä kai etsii selkeää identiteettiä itselleen, omaa roolia elämän joka tilanteeseen jonka mukaan olla ja toimia.

Vaikka sen tietää, miten typerää on lokeroida ihmisiä ja etsiä itselleenkin sitä lokeroa, tekee sitä koko ajan tahtomattaankin. Se tekee elämästä ja nuoruudesta vaikeaa. Mutta ei myöskään halua elää ilman selkeää minä-kuvaa.

Tässä saan nyt sitten tilaisuuden kertoa jotain itsestäni, kun merkintänikin on blogissani ensimmäinen. Tunnen usein olevani kameleontti, tai kuin virtaava puro. Muutun eri tilanteissa erilaiseksi, käyttäydyn eri tavalla, omaksun uusia sanontoja, tapoja ja ilmeitä. Joskus olen tarkkanäköinen sivustaseuraaja, joskus taas äänekäs päällepäsmäri. Yksin ollessani mietiskelen paljon asioita, vertailen itseäni muihin ja kehittelen laululyriikoita päässäni. Kyllä, kirjoitan siis tekstejä ja yritän säveltääkin. Se onkin yksi lempipuuhistani. Lisäksi soitan viulua ja laulan, rakastan musiikkia ylipäätään. Silloin liikun omalla maaperälläni, kun saan tuoda itse kirjoittamiani ajatuksia musiikin kautta esille. Harmi, että niitä tilaisuuksia tulee eteen harvoin.

Mutta kun kuitenkin tiedän mistä pidän, mitä rakastan, mikä on minulle se omin juttu. Se on jo paljon. Enemmän kuin mitä muut itsestään tietävätkään. Ja ehkäpä juuri se, että joka päivä oppii itsestään jotain uutta, luo jännitystä arkeen. Se, että jokainen aamu on uusi tilaisuus, uusi tutkimusretki, tekee elämästä ja maailmasta kauniin ja kokemisen arvoisen. Ja ehkä tärkeintä on tulla toimeen muiden kanssa, olla sopivasti sosiaalinen. Elämä on kuin ainaista viulun virittämistä; äänen ei tarvitse itsessään olla juuri se ainoa oikea, vaan sen täytyy olla sopusoinnussa muiden äänien kanssa.