Olemme äänittäneet kummisetäni kotistudiossa cover-version Egotripin kappaleesta "Varovasti nyt". Se on upein tulkitsemani biisi ikinä.
Huoneessa ei ole valoja. Mikki on säädetty oikealle korkeudelle, äänityslaitteiston valot vilkkuvat. Niiden lisäksi ainoa valaistus on nuottitelineen pikkuruinen led-valo. Kuulen kuulokkeista akustisen intron. Suljen silmäni ja kuvittelen itseni sillalle. On yö, jota valaisevat ainoastaan moottoritien lamppujen oranssit valopisteet horisonttiin asti. Äänivallien takaa erottaa kerrostaloja. Ikkunoista loistavat valot. Nousen kaiteelle istumaan. Jalkojeni alla on vain tyhjää. Asfalttitiellä autot kiitävät huimaa vauhtia. Joissakin autoissa on perheitä, toisissa pariskuntia, yksinäisiä, nuoria, vauvoja, vanhuksia. Miten monta ihmistä elääkään samassa hetkessä aivan erilaista tarinaa! Miksi katkaista oma tarinansa? Miksi jättää leikki kesken, kun mitä vain voi tapahtua? Elämä on siinä, aivan käteni ulottuvilla, ja minä voin tarttua siihen kiinni! Heilautan jalkani takaisin sillan puolelle ja kävelen pois.
En itse missään nimessä enkä tapauksessa ole koskaan löytänyt syytä edes harkita itsemurhaa, edes ajatella sellaista. Toivoisin, ettei kukaan muukaan koskaan ikinä joutuisi sellaista tekemään. Mutta tämän laulun mukana eläydyin sellaisen ihmisen tarinaan, ymmärsin taas kerran elämisen ihmeen, ja toivoisin että ne, joilla menee niin huonosti, kuin sillä tyypillä johon samaistuin, tajuaisivat elämän ihmeen ja sen, että toivottavasti jokaisesta tilanteesta löytyy varauloskäytävä.
Kommentit