Kevät on kummallinen asia. Olen viimeksi käynyt täällä blogissa joskus kesän lopulla. Talveksi tämä koko sivusto on unohtunut. Keväisin luonnon mukana myös oma ajattelukyky herää jonkinasteisesta kylmänhorroksesta, ja tulee tarve kirjoittaa ajatuksiaan jonnekin. Tämä on nyt se paikka, minne tällä kertaa puran itseäni ja toivon, että saan päiviteltyä tätä nyt hieman useammin ja ehkä saan metsästettyä kirjoituksilleni lukijoitakin. :--)

Ylläoleva kuva on napsaistu Ahvenanmaalta, Getan merialueilta vuonna 2007. Oli elokuu, veneilimme kalastamaan tuolle kuvassakin näkyvälle laiturille. Nyt on sellainen fiilis, että tahtoisi vain sukeltaa tuohon oranssisävyiseen mereen ja nousta hiukset kosteina roikkuen laiturille ihmettelmään maailman kauneutta. Tähän aikaan keväästä ei innosta enää attribuuttien sijamuotojen ja pythagoraan lauseen pänttääminen yhtään sen enempää kuin pimeällä kuntosalilla huhkiminen. Vaikka koen, että voisin nauttia vähän suuremmassakin kaupungissa asumisesta jonain päivänä (tämänhetkisessä kotikaupungissani asukkaita on noin 18 000), varsinkin näin keväällä metsä, vesistöt ja luonto muutenkin nousevat tärkeinä esiin. Tulee ikävä niitä hetkiä, jolloin voi istua viljapellon laidalla lyhyessä hameessa tai laiturilla Samuli Putron Elämä on juhlaa tai Matti Johannes Koivun Irwin Goodmanin lauluja -albumeita kuunnellen. Viimeksimainitun kansikuva on muuten levyn minulle tuomaa maisemaa täydellisesti kuvaava.

Mutta niitä kesän hetkiä innolla odotellessa on vielä hyvää aikaa panostaa koulu- ja soittomenestykseen kirjoittamista ja lukemista ( ja toivottavasti tänne postailua) tietenkään unohtamatta!